Silja Järventausta: Hyvä yön puisto. Teos 2012. 80 s.
Seinäjoella syntyneen mutta Helsingissä tätä nykyä asuvan Silja Järventaustan (s. 1977) kolmas runokokoelma Hyvän yön puisto tähyää unenomaisten maisemien ja maailmasta irtiotettujen ihmisten ja esineiden perään.
Järventaustan runoista ei löydy montaa selväpiirteistä henkilöä. Runokertoja kuvaa ihmisiä ikään kuin takaapäin ja vieraannuttaa näitä eriskummallisiin tai vääristyneisiin asentoihin. Näin ollen henkilöt kasvoineen jäävät hahmottomiksi. Kokoelman päättävissä opettajarunoissa tuntuu olevan omakohtaista kolkkouden kokemusta.
Henkilöitä tärkeämpiä Järventaustalle tuntuvat olevan esineet ja ilmiöt. Kirjailija inhimillistää melkoisesti arkiesineitä, luonnonvoimia tai yhteiskunnallisia ilmiöitä, esimerkiksi liikennettä. Maailmaa saatetaan kuvata sivukaupalla esimerkiksi pahvilaatikon näkökulmasta. Ihmiset ja esineet ovat toisinaan jopa tasavertaisia rinnakkaineläjiä:
”Hän ja laukku tallustelevat tietä pitkin, siinä on nousuja. He eivät kohtaa joka välissä metsän reunaa, vain aika ajoin.”
Järventaustan unenomainen tajunnanvirta on persoonallista ja tyylikästäkin. Kokoelma avaa havainnollisesti kielen mahdollisuuksia. Lukukokemuksena Hyvän yön puisto on liian aukkoinen, jotta siitä selviäisi ehein mielikuvin tai johtopäätöksin.
Uutuusteos nivoutuu ilman tyylirikkoja Järventaustan kahden edellisen runokokoelman Patjalla meren yli (2006) ja Liputettu päivä (2008) rinnalle. Kirjailijan sympatia yksinäisiä kulkijoita kohtaan on loputonta.
JARI OLAVI HILTUNEN
Julkaistu Satakunnan Kansassa 8.2.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti