Sunnuntai-illan 26.11.2023 ratoksi tuli käytyä katsomassa uutukainen Napoleon-elokuva. Odotukset olivat korkealla lähinnä ohjaaja Ridley Scottin ja Oscar-palkitun pääosanäyttelijän Joaquin Phoenixin vuoksi. Myöskin trailerit vaikuttivat lupaavilta.
Liki 200 miljoonaa euroa maksaneen elokuvan lopputulema oli hassu pannukakku.
Historiallisia faktoja oiottiin kerronnallisista syistä lähes aina kun siihen oli mahdollisuus. Phoenixin esittämä Napoléon Bonaparte oli pökkelö ukko, joka jäi karikatyyriksi sen sijaan, että olisi kaivettu persoonaa syvemmälle.
Oli elokuvassa tietysti paljon hyvääkin. Viivasuora kerronta eteni niin tehokkaasti, että vajaa kolme tuntia meni hujauksessa. Huumoriakin oli juuri sopivasti.
Tapansa mukaan ohjaaja oli kiinnittänyt huomiota autenttisiin historiallisiin yksityiskohtiin. Lukuisat taistelukohtaukset etenevät kiinnostavasti, puvut ja lavasteet ovat toimivia.
Olisin tosin toivonut Austerlitzin ja Waterloon lisäksi pitempää taistelujaksoa Borodinon taistelusta (1812), jonka jälkeen Napoléonin ura sotilasjohtajana ja poliitikkona lähti alamäkeen. Olkoonkin, että ranskalaisten sanottiin voittaneen taistelun.
Mutta sitähän se Napoléonin elämä oli ensimmäisestä ylennyksestään (1793) asti, kipuilua onnistumisten ja epäonnistumisten välillä. Tähän problematiikkaan Scott olisi voinut keskittyä. Sen sijaan ohjaaja suuntasi päähuomionsa lähes täydellisesti Napoléonin ja hänen vaimonsa Joséphine de Beauharnaisin (Vanessa Kirby) rakkaussuhteen ala- ja ylämäkiin. Keisarin harjoittamaa politiikkaa monipolvisine syineen kuvattiin hyvin viitteenomaisesti.
Historiallisena henkilönä Napoléon Bonaparte (1769–1821) on kummajainen, josta olisi toivonut tehtävän syvällisemmän kuvauksen.
Brittitaustaisen Scottin viihteellinen pläjäys on herättänyt Ranskassa vastalauseiden aallon, joka on hyvin ymmärrettävä. Ranskalaiset jos ketkä tajuavat, millaisesta suurmiehestä onkaan kysymys. Voi olla, että ranskalaiset alkavat heti väsätä omaa elokuvaversiota arvoituksellisesta keisarista, jonka vaikutus maailmanhistoriaan oli mitä merkittävin.
Seuraavaksi Scott itse aikoo jälleen elvyttää ns. miekka ja sandaali -genreä supersuositun Gladiator-elokuvan (2000) jatko-osalla, joka ilmestyy tulevana vuonna.
Finnkino oli muuten varannut Porissa Promenadin suurimman salin komeaa uutuuselokuvaa varten. Kahdensadan hengen salissa oli sunnuntai-iltana kymmenen ihmistä. Ensi-ilta Porissa oli perjantaina.
