Kirjallisuusblogi

Uusittu kirjallisuusblogini löytyy osoitteesta:






http://johiltunen.wordpress.com/

Puhe kiitollisuudesta (2009)

Löysin arkiston kätköistä vanhan puheeni, joka tuli pidettyä kesällä 2009 kotiseurakunnassani Porin helluntaikirkossa. Puhe käsittelee kiitollisuutta. Puheen alussa poiketaan Meri-Porissa mustikkametsässä ja Vammalassa (nyk. Sastamala) kirpputorilla, josta tarttuu mukaan mielenkiintoinen selviytymistarina kirjallisessa muodossa.

Puhe löytyy linkistä:
http://www.dailymotion.com/video/xrmcic_kiitollisuudesta-mustikkametsan-kautta-2009_lifestyle

Valmistuneiden rinnalla

1.6.2012 valmistui työpaikaltani WinNovasta ammattiin yksitoista luokallista omia oppilaitani. Yhteensä heitä oli alun toistasataa. Opetin suurimmalle osalle näistä äidinkieltä kolme vuotta ja kolmelle metalliryhmälle sekä yhdelle autopeltiseppäluokalle kaksi vuotta. Työparini Kaisa Vuolanne veti Pripolissa järjestetyn päätösjuhlan rautaisella ammattitaidolla ja rutiinilla. Juhlaan päättyi yhdestoista lukuvuoteni Professorintiellä. Juhlasta jäi erityisesti mieleen laborantiksi valmistuneen Arttu Limnellin puheenvuoro, jossa hän ohjeisti WinNovan päälliköitä keskittymään ammattikouluhallinnossa oikeisiin elämänarvoihin:

- Kaiken takana on nainen, ei bisnesmies.

Seuraavana päivänä oli lakkiaisjuhlia pitkin Poria. Menimme mekin yhteen, kun Annen serkun Järvisen Marjan poika Markus kirjoitti Länsi-Porin lukiosta. Lämminhenkinen perhejuhla oli Kokemäenjoen sivujuopan varrella Väinölässä. Vettä satoi koko päivän. Sisätiloissa se ei häirinnyt niin paljon kuin samaan aikaan juostulla Tukholman maratonilla, jossa satoi kuulemma jopa räntää juoksijoiden niskaan.

Katseltuani valmistuneita kahtena päivänä tuli mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Valmistuin itse ammattiin Kaarinan sosiaalialan oppilaitoksesta 20 vuotta sitten. Työtilanne kesän korvalla 1992 oli äärimmäisen huono. Työpaikkoja oli äärimmäisen vähän, elettiinhän kamalia lamavuosia. Sen vuoksi pakkasin elokuussa tavarani ja muutin Merikarvialle. Sain oman alan töitä päiväkodista. Viihdyin Merikarvialla loistavasti. Jäin sille tielle Satakuntaan. Myös Porissa olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Vaikka jouduin myöhemmin käymään yliopiston, en ole koskaan harmitellut sitä, että tuli käytyä myös ammattikoulu. Sosiaalialan ammattitutkinto on näet ollut minulle aina arvokas valttikortti hakiessani opettajan paikkoja.

Kun kirjoitin ylioppilaaksi 1987 Paimion lukiosta, minulla ei ollut hajuakaan, mitä lukisin seuraavaksi. Olin aina haaveillut papin urasta, mutta lukioikäisestä se tie näytti nousseen pystyyn. Armeijassa huomasin hyvän kakkosvaihtoehdon, lastenhoidon. Ala tuntuu vieläkin sopivan minulle. Viihdyn nuorten kanssa melkein yhtä hyvin kuin kirjojen kanssa.