Synnyit
Luvialla 3.6.1968. Asuit elämäsi aikana Ulvilassa, Helsingissä sekä Porissa,
josta tuli kotikaupunkisi lukiovuosina. Kirjoitit ylioppilaaksi Porin
iltalukiosta vuonna 1991 arvosanalla laudatur. Suoritit aikuisena avoimessa
yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden perusopinnot.
Tykkäsit
kirjoista yli kaiken. Niistä tuli sinulle vuosituhannen vaihteessa ammatti,
joka piti mielen virkeänä. Kirjoitit kirjojen myötä arvosteluja ja
kolumnitekstejä.
Luit
älykkäästi, kirjoitit mukaansatempaavasti. Kriitikon työsi vakiintui kotoiseen Satakunnan
Kansaan. Siirryttyäsi Aamulehden kriitikoksi arvostelujasi luki puoli Suomea.
Lukijasi
eivät tienneet, että sinulla todettiin jo varhain nuoruudessa lihasrappeuma
(spinal muscular atrophy). Aikuisikäsi vierähti pyörätuolissa. Hengityskoneen
sait, kun olit 15-vuotias. Hengitysputki esti puhumisen tehokkaasti.
Kuinka
mielelläsi olisit puhunut kunnolla läheistesi ja ystäviesi kanssa.
Veljesi Pasi on kauppias ja toiminnan mies.
Itse olit ajattelija, jonka terävä pää mietiskeli kaikenlaisia asioita pinnalta
ja syvältä.
Tykkäsit
raveista ja jääkiekosta. Olit niissä asiantuntija vailla vertaa. Sinulla oli
jopa omia ravihevosia. Porin Ässien pelit olivat sinulle henkireikä arjen
keskellä.
Kaksi vuotta
sitten taistelit koko kevään sen puolesta, että saisit työnantajan statuksella
itse valita avustajasi. Sairaanhoitopiiri suostui järjestelyyn, kun päätit
kieltäytyä toisenlaisesta hoidosta. Ennen sitä kodissasi kuljettiin ja
käyttäydyttiin miten haluttiin, asukista välittämättä.
Aamulehden kolumnissasi
2.3.2017 kerroit olevasi vakavasti sairas mutta pyrkisit silti elämään
mahdollisimman kevytmielisesti.
Ihanteet
kertoivat sinulle ajasta jotain olennaista. Sinusta nykyaikaa määritti ihanne
huomisesta, joka olisi kliininen ja puhdas, ei silti parempi kuin eilinen tai
tämä päivä. Kirjoitit nykyihmisen haluavan hyvän kuoleman, kun hän huomasi,
ettei hyvää elämää ollutkaan mahdollista saada.
Koitti elämäsi
viimeinen kevät, sinun vuorosi jonossa, jossa kaikki olemme. Menehdyit äkilliseen
sairauskohtaukseen kotonasi Pormestarinluodossa 5.4.2019.
Sanaton suru
ja synkkä taivas, katse harhailee maata pitkin. Sinua jäivät kaipaamaan ennen
muita Anneli-äiti ja Pasi-veli.
"Miten mielelläin, niin
mielelläin
hänen luoksensa jäänyt oisin
luo Tuonen virtojen viileäin,
mut kohtalot päätti toisin.
Vielä viimeisen kerran viittasi hän
kuin hän vain viitata tiesi."
hänen luoksensa jäänyt oisin
luo Tuonen virtojen viileäin,
mut kohtalot päätti toisin.
Vielä viimeisen kerran viittasi hän
kuin hän vain viitata tiesi."
(Eino Leino: Hymyilevä Apollo, 1898)
x x x x x
Muistokirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 27.4.2019 ja Satakunnan Kansassa 1.5.2019.