keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kirjallisuuskriitikko Jussi Aurénin muistolle




Synnyit Luvialla 3.6.1968. Asuit elämäsi aikana Ulvilassa, Helsingissä sekä Porissa, josta tuli kotikaupunkisi lukiovuosina. Kirjoitit ylioppilaaksi Porin iltalukiosta vuonna 1991 arvosanalla laudatur. Suoritit aikuisena avoimessa yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden perusopinnot.

Tykkäsit kirjoista yli kaiken. Niistä tuli sinulle vuosituhannen vaihteessa ammatti, joka piti mielen virkeänä. Kirjoitit kirjojen myötä arvosteluja ja kolumnitekstejä.

Luit älykkäästi, kirjoitit mukaansatempaavasti. Kriitikon työsi vakiintui kotoiseen Satakunnan Kansaan. Siirryttyäsi Aamulehden kriitikoksi arvostelujasi luki puoli Suomea.

Lukijasi eivät tienneet, että sinulla todettiin jo varhain nuoruudessa lihasrappeuma (spinal muscular atrophy). Aikuisikäsi vierähti pyörätuolissa. Hengityskoneen sait, kun olit 15-vuotias. Hengitysputki esti puhumisen tehokkaasti.

Kuinka mielelläsi olisit puhunut kunnolla läheistesi ja ystäviesi kanssa.

Veljesi Pasi on kauppias ja toiminnan mies. Itse olit ajattelija, jonka terävä pää mietiskeli kaikenlaisia asioita pinnalta ja syvältä.

Tykkäsit raveista ja jääkiekosta. Olit niissä asiantuntija vailla vertaa. Sinulla oli jopa omia ravihevosia. Porin Ässien pelit olivat sinulle henkireikä arjen keskellä.

Kaksi vuotta sitten taistelit koko kevään sen puolesta, että saisit työnantajan statuksella itse valita avustajasi. Sairaanhoitopiiri suostui järjestelyyn, kun päätit kieltäytyä toisenlaisesta hoidosta. Ennen sitä kodissasi kuljettiin ja käyttäydyttiin miten haluttiin, asukista välittämättä.

Aamulehden kolumnissasi 2.3.2017 kerroit olevasi vakavasti sairas mutta pyrkisit silti elämään mahdollisimman kevytmielisesti.

Ihanteet kertoivat sinulle ajasta jotain olennaista. Sinusta nykyaikaa määritti ihanne huomisesta, joka olisi kliininen ja puhdas, ei silti parempi kuin eilinen tai tämä päivä. Kirjoitit nykyihmisen haluavan hyvän kuoleman, kun hän huomasi, ettei hyvää elämää ollutkaan mahdollista saada.

Koitti elämäsi viimeinen kevät, sinun vuorosi jonossa, jossa kaikki olemme. Menehdyit äkilliseen sairauskohtaukseen kotonasi Pormestarinluodossa 5.4.2019.

Sanaton suru ja synkkä taivas, katse harhailee maata pitkin. Sinua jäivät kaipaamaan ennen muita Anneli-äiti ja Pasi-veli.

"Miten mielelläin, niin mielelläin 
hänen luoksensa jäänyt oisin 
luo Tuonen virtojen viileäin, 
mut kohtalot päätti toisin. 
Vielä viimeisen kerran viittasi hän
kuin hän vain viitata tiesi."

(Eino Leino: Hymyilevä Apollo, 1898)

x x x x x

Muistokirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 27.4.2019 ja Satakunnan Kansassa 1.5.2019.