Arkkipiispa oli vaitonaisempi juuri tässä asiassa esimerkiksi maaliskuussa 2013. Nyt oli tullut rohkeampien esiintulojen aika myös kirkon johtajalle. Sauva on noussut näyttämään suuntaa. Mutta mitä onkaan Mäkisen toisessa kädessä? Sehän on - soihtu!
Kari Mäkinen oli nykyisellä kotipaikkakunnallani pappina 15 vuotta. Hän on minulle henkilökohtaisesti tuntematon suuruus. Hänen henkilönsä on enemmän kuin kiintoisa. Tutkijakammioonsa aikoinaan vuosiksi vetäytynyt pohdiskelija pääsi neljä vuotta sitten todellisiin parrasvaloihin. Näiden loisteessa monelle on paljastunut, kuinka kovia jätkiä Ulvilasta löytyykään. Mäkisen projekti kirkon arvoperustan uudelleenarvioimiseksi sai lähtölaukauksen jo 1989, kun hän teki väitöskirjansa Tulenkantajien oppositiosta kansankirkollista arvomaailmaa vastaan.
Tulenkantajien esimerkki ohjaa Kari Mäkistä taistelussa kirkon arvokonservatiiveja vastaan. Kymmenet tuhannet kirkosta eronneet olisivat ehkä lähteneet muutenkin, hän tuntuu ajattelevan. Voi olla, että Mäkisen suuret puheet ainoastaan heijastavat sitä kuilunomaista ristiriitaa, joka kirkon sisällä vallitsee liberaalien ja konservatiivien välillä. Ristiriita on suurentunut koko ajan. Arkkipiispa ei edes yritä sovitella, vaan on puolensa valinnut ja paahtaa täyttä höyryä "omiensa" tukena.
Ottamatta itse asiassa suuremmin kantaa ihmettelen hieman kirkon nokkamiehen käytöstä, vaikka en ole kirkon jäsen. Mäkinen ei minusta voi ottaa kantaa tällaisiin asioihin ollenkaan yksityishenkilönä ("kirkko ajattelee näin, minä taas toisella tavalla"). Mäkisen asemassa oleva henkilö menettää yksityisyytensä institutionaalisista syistä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että monen kirkon jäsenen ja kirkon ulkopuolella olevan ihmisenkin mielestä Mäkinen kirjoittaa ja sanoo kaiken arkkipiispana. Hänen kannanottonsa heijastavat ainakin osittain kirkon virallista linjaa. Siihen liittyy myös arkkipiispan lausuntojen uutisarvo, ainakin toistaiseksi.
