Porilaisen omakotitaloalueen keskeltä löytyy vihreä talo, jonka pihalla
myhäilee onnellinen omistaja. Pihalta löytyy juuri Lapista tuotu, uutuuttaan
kiiltelevä lohenkalastusvene. Talon ja veneen omistavat Petri ja Tuija Harjula.
Petri on ollut Porissa pastorina lähes kaksi vuosikymmentä. Elokuussa
Porin helluntaiseurakunnan johtavaksi pastoriksi nimitetty mies toteaa, ettei
ole itsestään selvää, että hän on ollut Porissa niinkin pitkään kuin on ollut.
- On minua pyydetty muuallekin työntekijäksi useasti. En ole kuitenkaan
kokenut Jumalan tahdoksi lähteä täältä pois. Pori on kuitenkin Pori. Jokin
täällä on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. On hassua, että aikoinaan
minua varoiteltiin menemästä Poriin. Päätin silti yrittää, ja sillä tiellä
ollaan edelleen.
Tullessaan Poriin nuorisopastoriksi elokuussa 1997 Petri sai varsin pian
paikkakunnalta hyviä ystäviä, jotka ovat säilyneet. Petri on kotiutunut Poriin
yhdessä Tuija-vaimonsa kanssa täydellisesti.
- Poriin juurtumistani on edesauttanut se, että olen löytänyt täältä paljon Lapin miehelle sopivia harrastusmahdollisuuksia. Myös toimimiseni kunnallispolitiikassa on auttanut tutustumaan porilaisiin ihmisiin ja heidän ajatusmaailmaansa yhä paremmin.
Surujen ja ilojen koti
Porin helluntaiseurakunnasta on muodostunut Petrille ja hänen perheelleen koti, jossa on käyty läpi surut ja ilot tuttujen ihmisten kanssa. Vaikka työvuodet Porissa ovat olleet Petrille usein hyvin vaikeita, ne ovat samalla tehneet seurakunnan entistä rakkaammaksi pastorille.
- Ovathan nämä vuodet yhdyskuntariitojen tiimoilta olleet erittäin kuluttavia meille pastoreille ja vanhimmille. Kutsumusta on koeteltu monesti ja rankasti. Silti tämä on vahvistanut paikkani täällä.
Petrin ajatukset porilaisista ovat verraten myönteisiä:
- Pidän todella paljon porilaisten suorasukaisesta ja -sanaisesta luonteesta. Heidän kanssaan on helppo olla itsekin oma itsensä. Seurakunta on hyväksynyt minut paimenekseen. Sen vuoksi minun on turvallista käydä eteenpäin kohti yhteistä tulevaisuutta.
Se, että pastori toimii samassa seurakunnassa pitkään, jopa vuosikymmeniä, on Petrin mielestä erittäin haastavaa pastorille itselleen. Hän kokee myönteiseksi sen, että Porin vanhimmisto on halunnut hänen kehittävän itseään jatkuvasti.
- Pitkäaikainen palvelustehtävä pakottaa väkisin kehittämään itseään ja puheitaan. Samalla oppii huomaamaan toistenkin kehittymisen tarpeita ja näkemään, kuinka Jumala armossaan kasvattaa meitä itsensä tuntemisessa. On hienoa nähdä samojen seurakuntalaisten kehitystä vauvasta jopa aikuisikään saakka ja elää yhdessä heidän kanssaan niin iloja kuin surujakin.
Porin seurakunta vuonna 2035
Petri Harjula on nyt 45-vuotias. Millainen olisi Porin helluntaiseurakunta esimerkiksi 20 vuoden kuluttua, jos hän jäisi silloin eläkkeelle?
- Näkyni on, että seurakunta kehittyisi tulevien palveluvuosieni aikana entistä aktiivisemmaksi ja ajassaan kiinni olevaksi ja katsoisi tulevaisuuteen menneisyyden sijasta. Tämä työ ei saa olla koskaan yksin minun varassani, vaan työstä pitäisi vastata johtotiimin, jossa voisin palvella jäsenenä. Toivon, että johtotiimiin voisi tulla mukaan jossakin vaiheessa myös naisia, samoin kuin vanhimmistotyöskentelyyn.
Monet pastorit kokevat työssään voimakasta uupumista ja kamppailevat jaksamisen kanssa. Miten Petri on jaksanut värikkäät vuodet Porissa?
- Minun jaksamiseni on perustunut oikeastaan kahteen asiaan. Ensinnäkin olen levännyt riittävästi eli jaksottanut työni siten, että olen saanut säännöllisesti lomaa ja lepopäiviä. Toiseksi minulla on paljon seurakunnan ulkopuolisia harrastuksia, jotka ovat irrottaneet minut tehokkaasti työn parista.
Petrin harrastuksiin on kuulunut muun muassa kalastusta, metsästystä, luonnossa liikkumista, salibandya, urheiluvalmennusta ja kunnallispolitiikkaa. Mies on tullut tutuksi niin kaupungintalon kuin urheilutalon kävijöille.
- Jos tekisin pelkästään seurakuntatyötä, en jaksaisi tätä hommaa kovin kauan. Seurakuntatyön ulkopuolella olleet harrastukset ovat pitäneet jalkani maassa ja sydämen taivaassa. Esimerkiksi kalastusretket tyhjentävät ajatukset työasioista tehokkaasti.
Harrastuksilla on pastorin työn kannalta toinenkin merkitys. Monesti pastori vieraantuu tavallisten ihmisten arjesta, jos hänellä ei ole harrastuksia seurakunnan ulkopuolella. Harrastusten parissa saa itse olla evankeliumin välittäjä arjen keskellä.
- Harrastusten kautta olen välttänyt loppuun palamisen, Petri sanoo.
Perheen merkitys
Petrin rinnalla on kulkenut vuosikymmeniä Tuija-vaimo, joka hänkin on ollut innokkaasti mukana seurakuntatyössä. Millainen on ollut pastorin vaimon rooli Harjulan perheessä?
- Tuija on aina ollut vapaaehtoinen työparini niissä tehtävissä, joita olen kulloinkin seurakunnassa tehnyt. Hänellä on ollut paljon myös omia vastuita, jopa joskus niin paljon, että yhteinen vapaa-aikamme on siitä kärsinyt.
Petri sanoo oppineensa vaimoltaan paljon omankin työnsä suhteen.
- On ollut hienoa jakaa yhteinen seurakuntanäky oman puolison kanssa ja toteuttaa sitä. Tämä on ollut yksi syy siihen, miksi olen jaksanut tätä työtä tehdä. Tuija on tehnyt ajoittain seurakunnassa paljon minua enemmän työtä ja aina hyvin ammattitaitoisesti.
Petri meni Porissa mukaan kunnallispolitiikkaan vuonna 2007. Miten seurakuntatyö ja politiikka sopivat yhteen?
- Politiikka ei ole ristiriidassa pastorin työn tai kutsumuksen kanssa. Lähdin aikoinaan kunnallispolitiikkaan, kun minua kysyttiin mukaan. Olen tosin juuri irtautunut politiikasta sen tehtävän vuoksi, johon seurakunta on minut nimennyt elokuun alusta lähtien. Eli seurakunnan johtavana pastorina en voi olla poliittisesti sitoutunut, koska minun haluan olla koko seurakunnan paimen.
Miten Harjuloiden lapset Otto, Olli, Iita ja Eero ovat reagoineet isän pastorintyöhön?
- Minusta lapsemme eivät ole kärsineet pastorin työstäni. He ovat myös löytäneet seurakuntaan esimerkkiemme voimalla. Olemme pyrkineet opettamaan lapsillemme kristillisiä arvoja, tapoja ja oikean suunnan. Jumalalla ei kuitenkaan ole lastenlapsia. On suurta Jumalan armoa, että kaikki lapsemme ovat uskossa ja käyvät seurakunnassa.
Jari O. Hiltunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti