tiistai 19. toukokuuta 2015

Annen elämän näköalapaikat

Suosikkivaimoni Anne täyttää 50 vuotta tänään 19.5.2015. Seuraavassa on hieman tarinaa Annesta ja hänen lähimenneisyydestään.





Ulvilan Krapistossa kevät etenee omaa vauhtiaan. Lumet ovat sulaneet, pihatyöt alkaneet. Alueella toista vuotta asuneen Anne Hiltusen tontin reunalla virkoavat pikkuhiljaa viime kesänä juuresta lyhennetyt aroniapensaat. Punamullan värisen puutalon asukas ei olisi vielä pari vuotta sitten uskonut asuvansa joskus omassa talossa Porin ulkopuolella.

- Elämä on monenlaisia yllätyksiä täynnä. Tämä on yksi esimerkki oman elämäni yllätyksistä, Anne sanoo ja osoittaa takanaan olevaa harjakattoista taloa.

Toukokuussa viisikymmentä vuotta täyttävän Annen perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi kolme lasta, jotka ovat kaikki syntyneet Porissa. Anne on asunut lähes koko ikänsä Porissa Uudellakoivistolla ja Sampolassa. Lapsuudenperhe muutti upouuteen kerrostaloon Sampolaan Uudeltakoivistolta 1970-luvun puolivälissä.

Sampolassa vierähtivät loput vuodet peruskoulussa sekä ammattikouluvuodet Peipohjan ammattioppilaitoksessa. Keittäjälinjan priimuksena valmistunut tyttö meni suoraan ammattikoulusta töihin Sarpin leipomoon. Hän oli leipurina yli 12 vuotta, ennen kuin jäi kotiin lasten kanssa.

 - Raskas leipomotyö kävi fysiikan päälle aika lailla. Tykkäsin kuitenkin työporukastamme, joka vakiintui vuosien myötä kiinteäksi.



Anne oli asunut omassa asunnossaan Sampolassa kymmenkunta vuotta, kun tuleva aviomies käveli vastaan helluntailaisten kokouksissa. Merikarvialaispojan sitkeä piiritys johti seurustelun alkuun kesällä 1993. Seuraavana kesänä olivat häät Porin Eelim-temppelissä.

- Vaikka Jari opiskeli kirjallisuutta Tampereella, hän muutti asumaan luokseni Sampolaan ja opiskeli Porista käsin Tampereella lähes neljä vuotta. Sampolan betoniviidakko taisi olla aikamoinen koettelemus maalla ikänsä asuneelle nuorellemiehelle, mutta hyvin hän näytti sinne kotiutuvan!

- Meille syntyi kaksi poikaa ja tyttö. Jokainen lapsistamme on syntynyt eri asunnossa: Jesse syntyi asuessamme kaksiossa, Katriina kolmiossa ja Niklas neliössä. Valmistuttuaan Jari lähti opettajanhommiin aikuiskoulutuskeskukseen ja minä jäin hoitamaan lapsia kotiin. Olin kotona lasten kanssa - aika kauan!

Vuosien vieriessä Annelle tulivat tutuiksi seurakunnan päiväkerho, Pirkanpuiston muut vanhemmat ja läheisen ala- ja yläkoulun väki.  Hän meni mukaan taloyhtiön hallitukseen, missä aukesi sellaisia näköaloja ison kerrostalon  arkeen ja hallinnointiin, joita ei tavallisesti asukkaana edes tiennyt tai huomannut.

Vähitellen pieni elämänkuvio pelkästään perheen kesken alkoi ahdistaa Annea. Toivottu piirin laajennus löytyi yllättäen vapaaehtoistyöstä.

Pekka Nurmen johtama Elämän Leipä toimi tuolloin Satakunnankadulla, kun menin työhön mukaan ruoanjakeluun. Otimme vastaan kauppojen ruokalähetyksiä, lajittelimme ne ja ruoanjako oli kaksi kertaa viikossa. Leipäjonot olivat pitkiä jo tuolloin.

Vähitellen Elämän Leivässä huomattiin Annen ruoanlaittotaidot ja hänestä tuli talkoolaisten ruoanlaittaja. Siinä tehtävässä Anne toimi vuosia. Myöhemmin hän sai Elämän Leivästä osa-aikatyön ja  ruokajakelun esimies Mari-Anne Virtanen  hänestä varahenkilönsä. Annesta kasvoi näin yksi Elämän Leivän kantavista voimista.

- Elämän Leipä on näköalapaikka suomalaisen yhteiskunnan varjopuolelle. Työpaikkana se on todella sekalainen seurakunta. Päivittäinen talkoolaisjoukko koostuu muun muassa vapaaehtoisista, työttömistä suomalaisista, maahanmuuttajista ja Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaista. Kahta samanlaista työpäivää ei tule näin kirjavan porukan kanssa.     

Toisenlainen näköalapaikka muodostui Turun yliopistollisesta keskussairaalasta keväällä 2012. Hiltusten murrosikäinen tytär sairastui tuolloin äkillisesti vakavaan aivosairauteen. Poskiontelon tulehduksen jälkitautina tuli aivotulehdus, joka myrkytti myös veren hengenvaarallisesti. Tytär oli Turussa hoidettavana useamman viikon, pelkästään teho-osastolla kolme viikkoa.

- Katsun karmea sairastuminen on ollut elämäni kovin paikka. Rukoukset ja läheisten ja seurakuntalaisten tuki auttoivat sinä keväänä pahimpien vaiheiden ylitse. Tilanteet kääntyivät kuitenkin ihmeellisesti myönteiseen suuntaan, ja Katriina pääsi sairaalasta kotiin kuntoutumaan. Vaikka kuntoutus kesti kaiken kaikkiaan kaksi vuotta, hän kuntoutui täydellisesti ja käy nyt ammattikoulua, Anne iloitsee.

Miten ikänsä kerrostalossa asunut kaupunkilaistyttö johkaantui Ulvilaan omakotitaloon?

- Kärsin talokuumeesta vuosikausia. Pahin kuume iski joka kevät lumien sulettua. Kävelimme Jarin kanssa paljon Vanhallakoivistolla ja muilla omakotitaloalueilla, mikä ei tietenkään helpottanut kuumetta. Mutta mies pisti aina hanttiin.

- Mutta toissakeväänä Jari yhtäkkiä ehdotti, että voitaisiin lähteä katsomaan Tuulikylään yhden tutun perheen taloa, joka oli juuri tullut myyntiin. Ihmettelin, mikä häneen oli mennyt. Minua ei tarvinnut kahdesti kutsua talonäyttöön mukaan. Ei me sitä taloa kuitenkaan ostettu, mutta kuume jäi päälle, myös miehelle.

Puolen vuoden kuluttua Hiltusten kerrostaloasunto oli myyty ja perhe muuttanut Vanhaan-Ulvilaan omakotitaloon. Ikänsä kaupungissa asunut Anne on kotiutunut maalaistaajamaan hyvin. Krapiston rauhallisuus ja hiljaisuus tuntuivat aluksi oudoilta. Sampolassa ääniä kuului ulkoa jatkuvasti.


- Kun muutimme nykyiseen taloomme, tunsimme heti Jarin kanssa tulleemme kotiimme. Puolitoista vuotta omakotitalossa on mennyt heittämällä. Paljon olen joutunut opettelemaan takanlämmityksestä ja pihatöistä lähtien. Jarille omakotitaloasiat olivat onneksi tutumpia hänen asuttuaan lapsuutensa omakotitalossa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti