Parnasso-lehden päätoimittaja Jarmo Papinniemi (s. 1968) kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen sulkapallokentällä 2.10.2012. Jarmon kuolema pysäytti ajattelemaan kaikenlaista. Seuraavassa päällimmäiset mietteet:
Jarmosta on monet tutut ja tuntemattomat kommentoineet blogeissaan sympaattisia mietteitä. En ollut itse kovin läheinen Papinniemen kanssa. Avustin lyhyen ajan Parnassoa vuonna 2005, kun Jarmosta tuli lehden päätoimittaja. Arviot taisivat jäädä kahteen tai korkeintaan kolmeen, joiden jälkeen yhteistyömme päättyi Jarmon takia. Hän kun oli olosuhteiden pakosta päättänyt kaventaa avustajaverkkoaan (ymmärrettävä ajatus) ja oli päättänyt minun kohtalokseni joutua pois Parnasson vakituisten avustajien joukosta (ymmärrettävä ajatus tämäkin, vaikka en pitänyt siitä). Ei minusta silti hänen vihamiestään tullut, ei suinkaan. Minulta meni ainoastaan hetki (puolisen vuotta) hyväksyä se tosiasia, ettei Suomen johtava kirjallisuuslehti ollut kiinnostunut kirja-arvosteluistani tai -artikkeleistani. Uskon Jarmon olleen mies paikallaan myös Parnasson päätoimittajana ihan sen takia, että hän jos kuka oli kirjallisuuden ammattilainen. Ilman sarvia ja hampaita tämä viimeinenkin lause.
Jarmon yllättävä kuolema kuitenkin pysäytti järkyttävästi. Ikätoverillanikin oli urheiluharrastuksia, silti koitti ennenaikainen lähtö. Jarmon kuolema osoittaa sen, minkä useimmat ovat pitkään tienneet mutta mikä monesti tahtoo suoritusyhteiskunnassa unohtua: emme kukaan tiedä lopullista päiviemme mittaa ja sitä, koska viimeisen lähdön hetki koittaa. Onhan se paljon raskaampaa läheisille käydä läpi nuoren ihmisen poismenoa kuin vanhan. Kuolema on aina lahjomaton eikä sitä voi huijata. Onneksi elämä jatkuu myös kauheiden hautajaisten jälkeen. Kuolema on kestettävä ja mentävä eteenpäin, kuten J. K. Rowling on sanonut.
Pohdin vähän iankaikkisuuttakin. Sitä, mihin Jarmo siirtyi kuolemansa jälkeen, en tiedä enkä arvaile. Saatan itse uskoa sekä iankaikkisuuteen että Raamatun ilmoituksiin kuolemanjälkeisistä todellisuuksista (taivas/helvetti) ja puhua niistä jopa julkisesti. Kuitenkaan usko ei ole sama asia kuin varma tieto. Silloin joskus kun minullakin on varmaa tietoa kuolemanjälkeisestä todellisuudesta, kukaan ei tule siitä kysymään.
R.I.P. Jarmo Papinniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti